torstai 10. marraskuuta 2016

Uusia tuulia

Hei, paljon on kaikenlaista tapahtunut viime aikoina, joten viimein päätin ottaa itteäni niskasta kiinni ja päivitellä joitakin kuulumisia tänne puolikuolleen bloginkin puolelle. Nyt olisi niin paljon kaikkea etten tiedä edes mistä aloittaa, ja yli puolet varmaan jää mainitsematta.

On viime aikoina ollut kaikenlaisia elämänmuutoksia, yllättäviä ja odotettuja, huonoja ja hyviä. On saanut rypeä pohjamudissa ja opetella selviämään ihan normiaskareista ilman hermoromahdusta. Oon alkanut näkemään ystäviä, joita ikävä kyllä aiemmin tuli nähtyä aivan liian vähän, muutamat kaverisuhteet kärsivät, mutta onneksi ei koskaan ole liian myöhäistä parantaa tapojaan. Onneksi oikeat ystävät ja läheiset eivät katoa viereltä mihinkään, vaikka mitä tapahtuisi :)

Nykyään asustelen itekseni ja itse asias tehnyt ihan hyvää! Osaanhan mä näköjään kokatakin kun niin vain haluaa ja kehtaa, haha :-D Ajokortin hommaaminen on ihan loppumetreillä. Tässä olenkin nyt suunnitellut oman auton ostoa vaikkei alunperin ollut tarkoitus ihan heti sitä hommata vaan "sitten joskus". Ja minä kun ihan vasta sanoin mm. vuokranantajalle etten todellakaan tule tarvitsemaan sitä autopaikkaa varmaan vuosiin. Noo kuinkas kävikään. Nettiauton sivustolla tullutkin selailtua päivittäin mieleisiä ajokkeja, ehkä se sopiva sieltä vielä löytyy. Oonkin miettinyt kun aina ajattelen kaikesta et no oishan se kiva "sitten joskus". Oma auto? -sit joskus. Eka tatuointi? -sit joskus. No miksei nyt jo? Miksi pitäis odottaa jotain muka sopivaa hetkeä mitä ei välttämättä koskaan edes tule? Elämä on ihan liian lyhyt odotteluun ja asioiden tyhjänpäiväiseen vatvomiseen :D

Niin tosiaan sen auton hankinnan lisäksi oon suunnitellu ensimmäisen tatuoinnin ottoakin ja ihan helvetin kauan. En vaan koskaan oikein tiennyt, että millaisen haluan. Tai mikä olisi sellainen, mitä jaksaisin katella vielä 10 tai 40 vuodenkin päästä. Aina miettinyt, että entä jos kyllästynkin siihen enkä joku päivä siitä pidäkään ja siinä se sit on ihossa koko loppuelämäni ja alan katumaan sen ottoa. No nyt kun olen miettinyt asiaa ja pyöritellyt asiaa päässäni kerran jos toisenkin, niin mä vaan PÄÄTIN et joo nyt mä sen otan ja päätän tykätä siitä vielä vanhana mummonakin. Eipä mennyt sitten kauaakaan kun jo matkustin kesken työpäivän Kuopioon leimattavaksi. Siinä se nyt on mun oikeassa olkapäässä ja pysyy, ja hyvä niin. Aika isokokoinenkin vielä, mutta mitäpä tuota suotta liian pientä ottamaan. Ja ei, en kadu yhtään että menin tuon ottamaan, päinvastoin. Ikävä kyllä vaan nyt se tatskakuume vaan paheni entisestään ja lisää on saatava. Tää nykyinen on jätetty tavallaan vähän "keskeneräiseksi" eli jatkoa kuvalle on tulossa jossain vaiheessa. Oon myös sanonut etten varmasti ottaisi koko kättä täyteen, mutta niin never say never. Niinhän siinä sit varmaan lopulta käy, kun sitä niin manailee ettei missään nimessä :D Pitää tehdä tatuoinnista jossain vaiheessa ihan omaa postausta tänne.


Mutta joo tänne kuuluu nykyään varsin hyvää, kaikista muutoksista huolimatta. Elämä olikin jotenkin junnannut paikallaan jo pidemmän aikaa ja nyt sain jonkun ihme sykäyksen elämässä ja alkanut ahkerasti toteuttamaan kaikkea, mistä ennen oli haaveillut eikä ollut jostain syystä viitsinyt viedä asioita kunnolla eteenpäin. Saa nähdä mitähän sitä seuraavana keksii, hahah :D Nyt suuntaan salille hikoilemaan (ulkona jo liian kylmä lenkkeillä hyrr..) ja sit viikonloppuna olisi piiiiitkästä aikaa suuntana Kiuruvesi ja sinne äitin luo käymään ja kissoja hoitamaan ja leipomaan ynnä muuta mukavaa.

Mut hei mitäs teille kuuluu? ja mukavaa illanjatkoa! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti